Pian koulut taas sulkevat ovensa. Kouluissa ahertavat lapset, nuoret ja aikuiset pääsevät ansaitulle lomalle.Tähän kohtaan tulee ajatuksia oppijoiden yhteisön mahdollisuuksista koulussa.
”Oppijoiden yhteisön mahdollisuudet koulussa”
Kouluyhteisöt ovat yhteisöjä, joissa erilaiset ihmiset ovat
saman yhteisön jäseniä ja tuovat yhteisöön mukanaan yksilöllisen tavan ajatella
ja toimia. Nämä erilaiset yksilöt, ajatusmallit ja toimintatavat risteilevät
yhteisessä tilassa, koulussa – opettajanhuoneessa – henkilökunnan tilassa tms.
yhteiseksi tapaamispaikaksi nimetyssä tilassa. Näille yhteisille kokoontumistiloille
on usein yhteisesti määritelty, että jokaisella yhteisön jäsenellä on lupa olla
oma itsensä ja tuoda omat ajatukset ja toimintamallit mukanaan. Yhteiset normit
ja sovitut säännöt on luotu näihin tiloihin luomaan erilaisten ihmisten ympärille
rajoja ja turvallisuutta toimia tiettyjen raamien puitteissa. Toiset ihmiset
ovat näissä tiloissa hyvin näkyviä, kuuluvia ja kantaaottavia – toiset
näkymättömiä, hiljaisia ja tarkkailevia. Kaikenlaisilla ihmisillä tulisi olla
tilaa yksilölliseen tapaan olla yhteisön jäsen. Jokaisella ihmisellä tulisi
myös olla tietoisuus siitä, että työyhteisöön tullessaan ollaan työn eli
perustehtävän äärellä. Nämä lainalaisuudet luovat yhteisön kulttuurin ja
ihmisten erilaisuus tuo mukanaan myös valtarakenteet kulttuurin sisällä.
Saavatko kaikki ihmiset yhteisössä riittävästi tilaa tuoda esiin omia
ajatuksia, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä koko yhteisön kannalta.? Mielestäni
kouluyhteisöissä valtaa, ääntä ja tilaa saavat ne henkilöt, jotka sitä ottavat
ja joille sitä annetaan.
Tämä kytkeytyy suuresti johtajuuteen. Antaako johtaja
valtaa, ääntä ja tilaa kaikille yhteisön jäsenille samassa suhteessa vai
antaako johtaja äänekkäiden yhteisön jäsenten ottaa kaiken tilan ja vallan? Johtajan
tulee olla tietoinen yhteisön ryhmädynamiikasta ja erilaisten ihmisten tavasta olla
yhteisön jäseniä. Myös hiljaisten ja tarkkailevien ihmisten ääntä tulisi
kuunnella ja antaa heille tilanteita olla läsnä ja mukana yhteisön yhteisissä
keskusteluissa ja päätöksenteossa. Johtajan tehtävä on varmistaa jokaisen
osallisuus yhteisössä. Mikäli johtaja ei tätä tiedosta, valuu
keskustelupuheenvuorot ja päätöksenteko usein äänekkäille, valtaakin pitäville
yhteisön jäsenille. Johtaja on avainhenkilö siinä, tuleeko omasta
kouluyhteisöstä oppijoiden yhteisön vai ei. Yksin johtaja ei ole oppijoiden
yhteisö, mutta hän luo puitteet ja tilan eli mahdollisuuden oppijoiden
yhteisiön toteutumiselle. Mielestäni johtajan on tärkeä itse ymmärtää em.
lainalaisuuksia yhteisön sisällä ja tämän kautta luoda tilaa
vuorovaikutukselle, jossa kaikkien ääntä kuullaan ja kukaan ei käytä valtaa
toinen toistaan vastaan.
Useiden kouluyhteisöjen kulttuuri on vielä nykyisin kaukana
oppijoiden yhteisön toimintakultuurista. Jotta yhteisöihin syntyisi enemmän
vuorovaikutusta, yksilöiden osaamisen jakamista yhteisön käyttöön ja aia
tiimityöskentelyä tulisi nykyisiä rakenteita kouluyhteisössä muuttaa.
Kokouskäytäntöjä tulisi miettiä uudelleen ja yhteisön jäsenille tulisi luoda
säännöllisiä vuoropuhelun hetkiä työajan sisällä. Vuoropuhelun ja toisilta
oppimisen kautta yhteistoiminnallisesti saavuttaisimme oppjoiden yhteisön
jokaiseen kouluyhteisöön, mutta nykyisillä arkirakenteille monessakaan koulussa
ei tähän päästä. Tarvitaan tilanteita yhteiselle reflektoinnille, osaamisen
jakamista yhteisön sisällä toinen toisilleen ja pysyvää osaamisen lisäämistä
koulutusten kautta, jotta ihmiset saavat perustehtävän toteuttamiselle eli
opetustyön arkeen pidemmän ajan vision ja suunnan, mitä kohti jokainen yksilö
voisi omaa osaamista kasvattaa ja kehittää ja samalla koko kouluyhteisö saisi
näkymän, mitä visiota kohti ollaan yhdessä menossa. Kun nämä yksilön visiot ja
yhteisön kokonaisvisio puuttuvat, ei yksilö sitoudu pidemmän aikavälin työhön
ja työstä tulee päivä kerrallaan –työtä. Kun visio puuttuu eikä nykyrakenteet
kouluissa tue ihmisten elikäistä oppimista mm. koulutusten kautta eivät
työntekijät sitoudu yhteisöön kuin ainoastaan sen tuntimäärän verran, mikä on
heidän opetusvelvollisuus. Mielestäni tällä hetkellä tulisi kouluyhteisöissä
keskittyä perustehtävän rinnalla henkilöstön sitouttamiseen em. keinojen avulla
ja tuoda lisää oppijoiden yhteisön periaatteita.
Näillä ajatuksilla tänään kohti uusia kokemuksia.
Lämmintä joulukuun jatkoa,
- Jaana -
